Rehellisyys itselle vaatii usein pientä kapinaa

– Minusta on jo nuoresta asti tuntunut hyvältä hieman nostaa keskisormea pystyyn valmiille muoteille ja tehdä itse itselleni omanlaiset muotit, Gustafsson sanoo.

Itselleen rehellinen ja totuudenmukainen elämä edellyttää hieman omapäisyyttä ja kapinaa, jota Gustafssonista on löytynyt lapsesta saakka.

– Häpeilemätön en ehkä ole aina ollut, mutta sitten tuhansista kielloista ja muiden mielipiteistä välittämättä silti tein asiat aina just oman mielen mukaan, ja teen niin vielä tänäkin päivänä, hän kertoo lapsuudestaan.

– Ei se toki helppoa ole ollut, hän toteaa.

Pukeutuminen on osa persoonaa

Yhtenä esimerkkinä persoonansa rakentumisesta Gustafsson mainitsee pukeutumisen.  Muun muassa Linnan juhlien pukeutumisellaan otsikoihin päässyt nyrkkeilijä ei ota pukeutumisessakaan mitään annettuna.

– Sukkahousut mä tungen mieluummin päähän kuin jalkaan, hän sanoo.

Monet meistä tunnistavat vahvat perinteet pukeutumisessa, mutta harva osaa lopulta selittää niitä kunnolla auki.

– Esimerkiksi juhlapukeutuminen on ollut aina vaikea asia. Jo neljävuotiaana kysyin äidiltä, että onko juhlissa aina pakko käyttää mekkoa ja hän sanoi, että ei ole. Sen jälkeen en ole sellaista käyttänyt, Ellu kertoo.

– Se, mikä on mun mielestä juhla-asu just mulle, ei ole jonkun mielestä juhla-asu ollenkaan, mutta mä koitan silloin aina sanoa, että eikö tärkeintä ole olla kunnioittavasti oma itsensä, hän jatkaa.

Sukupuoliroolit purkautuvat ja esiin nousee monipuolisempia persoonia

Ihmisten tapoihin sekä ilmaisuun liittyviä muotteja on joka paikassa ja monia erilaisia. Esimerkiksi sukupuoliroolit ovat pitkään kehittyneet hitaasti ja vasta kuluvan vuosituhannen aikana niissä vallitseva kirjo on alkanut avautumaan paremmin myös suurelle yleisölle.

– Me kaikki olemme uniikkeja, kaikilla on oma tapa elää ja pääasia onkin, että tuntee itse olevansa rehellinen itselleen.

– Minussa on vahvana sekä feminiininen että maskuliininen puoli. Olen yhtä aikaa herkkä ja kova, Ellu kuvailee itseään.

– Oon kokenut häpeää siitä, että oon ollut oma itseni. Ja se on tietenkin absurdia. Se johtuu varsinkin nuorena kohdatuista rajoitteista ja rooleista, hän jatkaa.

– Mutta täytyy sanoa, että se on useimmiten ollut sellaista jälkihäpeää, joka on tullut sen jälkeen, kun olen tehnyt asioita oman pääni mukaan, hän kertoo.

Aina jälkikäteen heräävät tunteet omasta tekemisestä ja käytöksestä eivät osu kohdalleen, joten niihin kannattaa suhtautua varauksella.

– Kerran yhden puhetilaisuuden jälkeen kysyin, että puhuinkohan nyt liikaa, niin sain järjestäjältä vastauksen, että ”Ellu, sä olit oma itsesi, et sä silloin voi puhua liikaa tai liian vähän.”, hän muistelee.

– Siihen totesin vaan, että totta. Ja sen jälkeen en enää hävennyt mitään, Ellu nauraa lopuksi.

Ellun vinkit oman tien kulkemiseen