Dubbaushaaveita ja vauhdin hurmaa

29-vuotias Karoliina Turunen elää jännittävää aikaa. Hän on viisi kuukautta sitten muuttanut kotiseudultaan Oulusta pääkaupunkiseudun vilskeeseen haaveenaan juontajan työt.

”Minulla, kuten varmasti monella muullakin, on aina ollut sellainen ajatus, että kolmekymppisenä tulee olla ammatillisesti saavuttanut jotakin merkittävää”, Karoliina pohtii. Lähestyvä kolmenkymmenen vuoden rajapyykki yllätti salakavalasti, ja Karoliina huomasi olevansa tilanteessa, missä ammatillisten unelmien toteuttamiseen ei ollut enää ikuisesti aikaa.  

Pitkään Oulun seudulla juontokeikkoja tehnyt Karoliina on pohtinut Helsinkiin muuttoa pitkään. Kotiseutu on jäänyt pieneksi unelmien tavoittelemista varten. 

”Viimeiset vuodet ovat menneet äkkiä ja tässä on pieni paniikki tullut, että enhän minä välttämättä ehdi tehdä kaikkea mitä olin ajatellut saavuttavani tähän ikään mennessä. Tai jos haluan saavuttaa ne asiat, niin nyt jos koskaan täytyy alkaa tehdä töitä niiden unelmien eteen”, Karoliina nauraa. Niinpä hän päätti toteuttaa unelmansa Helsinkiin muutosta.

Syksyn alussa Karoliina näki ilmoituksen ohjelmasta, jossa toteutetaan unelmia. ”Ajattelin, että otetaan tähän samaan syssyyn muutto ja unelmat, rysäytetään kerralla kunnolla!” Karoliina nauraa. 

”Jos en kuole tähän, niin mä pystyn tähän!” 

Lapsuus ja nuoruus Karoliinalla kului harrastaen esiintymistä - milloin tanssin, milloin näyttelemisen merkeissä. Sittemmin teatteriharrastus on jäänyt, mutta esiintymisestä Karoliina nauttii edelleen ja päätyi tekemään juontajan töitä.  

Esiintymisestä saatua nautintoa on kuitenkin varjostanut paniikkikohtaukset, joista Karoliina on kärsinyt erityisesti nuorempana. Paniikkikohtaukset alkoivat, kun 27-vuotias rakas isoveli sai yllättäen sydänkohtauksen. 17-vuotias Karoliina oli vakuuttunut siitä, että kaikki sujuu hyvin ja veli selviää. Kun niin ei käynytkään, ja veli menehtyi, niin tilalle tuli suuri viha.

”Siinä hetkessä muistan olleeni tosi vihainen kaikille. Mietin, että tehän lupasitte että tässä käy hyvin ja veli selviää! Mutta niin ei käynyt.” Kuolema tuli shokkina koko perheelle ja menetyksen työstäminen jäi osittain kesken.  

Enemmän kuin itse esiintymistä on Karoliina pelännyt, että paniikkikohtaus iskee esiintymisen aikana. Kohtausten myötä Karoliina huomasi välttelevänsä ihmisjoukkoja ja tilanteita, missä kohtaisi muita. 

”Minä otin sen asenteen, että koska en näihin kohtauksiin kuole, niin menen sinne leffaan vaikka kuinka ahdistaisi! Aina pääsee kuitenkin takaisin kotiin. Ja monesti huomasin, että ahdistus menikin pikku hiljaa ohi ja minä pystyn tähän”, Karoliina kertoo.

Unelmana ääninäyttelijän ammatti 

Karoliinan suurin unelma lapsesta saakka on ollut toimia ääninäyttelijänä piirretyssä. Nyt jos koskaan -ohjelmassa lähdettiin toteuttamaan tuota unelmaa. Aisapariksi ja mentoriksi Karoliinalle valikoitui Suomen tunnetuin imitaattori Jarkko Tamminen, eikä Karoliina meinannut uskoa korviaan, kun kuuli että pääsisi kokeilemaan dubbausta.  

 ”Kun ihan ensimmäistä kertaa kuulin ja näin oman ääneni piirroshahmolla, niin se oli hirveää!” Karoliina nauraa. ”Oman äänen kuunteleminen on aina vähän vaikeaa, mutta dubbaus oli loppujen lopuksi tosi hauskaa.”

Ääninäyttelemisen fyysisyys yllätti Karoliinan. Lisäksi Karoliina huomasi, että heittäytymistä tarvitaan toden teolla. Ilkeän noita-akan hahmo osoittautuikin hieman hankalammaksi roolihahmoksi.

”Oma ääneni sopii ehkä paremmin hempeämpiin hahmoihin, mutta jos jotain jäi Jarkon neuvoista mieleen, niin se että mieluummin överisti kuin vajaristi! Jarkon suora palaute ja konkreettiset vinkit olivat ehdottomasti parasta antia”, Karoliina kertoo. 

Mitä Karoliinalle kuuluu ohjelman jälkeen? 

Tulevaisuudessa Karoliina haaveilee edelleen monipuolisista juontotöistä. Sen lisäksi Karoliina haaveilee kakkosasunnosta Italiassa ja siitä, että työtilanne joskus sallisi etätyöskentelyn talvisin lämpimämmässä ilmastossa. 

Nyt jos koskaan -ohjelma vahvisti Karoliinan tunnetta siitä, että hän on oikealla urapolulla. Joskus hän on epäillyt, ovatko omat haaveet turhia ja tyhmiä. Ammattilaisilta saatu tuki ja tsemppaus loivat vahvistuksen siitä, että oikealla polulla ollaan. ”Tuli todella hyvä tunne siitä, että ei nämä minun haaveet ole ollenkaan tyhmiä. Jos teen niiden eteen töitä, niin miksi ne eivät toteutuisi. Siitä olen hirveän kiitollinen. Sain sinetin sille, että eteenpäin mennään näiden haaveiden osalta ja oikeaan suuntaan!”