Kuvassa Meeri Nyt jos koskaan -ohjelmassa.

Sydänviasta kärsivä 21-vuotias Meeri: ”Unelmoin asioista, jotka monelle ovat itsestäänselvyyksiä.”

Meeri Matilaisella on synnynnäinen sydänvika. Oman jaksamisen rajallisuus on aiheuttanut sen, että hän haaveilee asioista, joita monet pitävät itsestään selvinä. Opettajaksi opiskeleva Meeri toivoo voivansa tulevaisuudessa auttaa muita.

21-vuotias yliopisto-opiskelija Meeri Matilainen on asunut vajaan vuoden omillaan. Omilleen muuttaminen ei ollut itsestään selvä asia nuorelle aikuiselle.

"Minulla on vaikearakenteinen synnynnäinen sydänvika. Olen käynyt läpi lukemattoman määrän sairaalakäyntejä ja toimenpiteitä, ja sydänvika vaikuttaa jaksamiseeni edelleen joka päivä", Meeri kertoo. Sydänvian takia Meeri ei pysty esimerkiksi juoksemaan, tai matkustamaan pitkiä lentomatkoja. "Osaan ja kykenen kyllä tekemään paljon asioita, mutta jaksaminen estää minulta paljon. Esimerkiksi kokonainen koulupäivä on minulle raskas, sen jälkeen on pakko päästä hetkeksi huilaamaan”, Meeri kertoo. 

Valokuvausta harrastavan Meerin sydän sykkii Japaniin. Erityisesti häneen on tehnyt vaikutuksen Ikigai -kirja, jossa selvitetään onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain. Sydänvika on vaikuttanut Meerillä paitsi siihen, miten hän katsoo maailmaa, myös siihen, millaisista asioista hän unelmoi.  

"Äitini usein sanoo, että haaveilen tavallisista asioista, jotka monelle ovat itsestään selviä", Meeri kertoo. "Vaikka minulla on jalat maassa ja pää pilvissä, niin minulla on selkeä ymmärrys omista resursseistani. Niiden yli ei voi mennä, tai pahimmassa tapauksessa lähtee henki", Meeri sanoo.  

Valokuvausta Meeri Koutaniemen opissa 

Vapaa-ajalla Meeri harrastaa valokuvausta yhdessä kahden ystävänsä kanssa. Ystävykset tykkäävät valokuvata vanhoja rakennuksia tai kukkia. Valokuvausta Meeri on harrastanut siitä asti, kun sai rippilahjaksi ensimmäisen järjestelmäkameransa.  "Minulla on ultimaattisen tarkka silmä ja värisilmä. Minulle tärkeitä valokuvauksessa ovat yksityiskohdat ja luonto. Mieluiten kuvaan maisemaa", Meeri kertoo. 

Ymmärrys siitä, ettei kaikkea pystykään toteuttamaan, on muuttanut Meerin unelmia ja toisaalta tehnyt hänestä kestävämmän kompromisseille. "Kun lähdin yläasteelta, pidin lukiota selvänä pelinä", Meeri kertoo. "Mutta lukioaika olikin aika rankkaa, ja sydän pisti tosissaan kiviä rattaisiin. Minulle jouduttiin tekemään useita toimenpiteitä lukiovuosien aikana ja abikeväänä kun kävin läpi erityisen suurta toimenpidettä, mietin, että on ihme, jos saan valkolakin."

Vaikeasta abikeväästä huolimatta Meeri kirjoitti lopulta ylioppilaaksi, ja halusi laadukkaan ylioppilaskuvan. "Lakin saaminen oli minulle niin iso asia, etten halunnut, että ylioppilaskuvaa ottaa kukaan perheenjäsenistäni. Halusin, että kuvat ottaa joku tosi taitava valokuvaaja", Meeri kertoo. Hetken pohdinnan jälkeen hän päätyi kaimaansa Meeri Koutaniemeen, jota hän lähestyi viestillä. "Oli tosi ihanaa, kun Meeri vastasi, ja otti ikimuistoisen lakkiaiskuvan!"

Nyt jos koskaan -ohjelmassa Meeri tapaa kaimansa uudestaan, kun hänen unelmaansa valokuvausworkshopista lähdetään toteuttamaan. "En ole aiemmin päässyt tekemään studiokuvia, se oli ainutlaatuinen tilaisuus. Olen ajatellut olevani rento, mutta Meeriltä opin paljon kuvaustilanteesta ja siitä, miten pysyä rentona. Kokonaisuutena oli hieno mahdollisuus nähdä miten studiokuvia otetaan, ja miten paljon pohjatyötä kuvat vaativat ennen kuin päästään itse valokuvaamiseen."

Unelmana ulkomaat sekä työelämä 

Positiivisen elämänasenteen omaava Meeri ei osaa sanoa, mistä hänen energiansa kumpuaa.  

"Tällainen minä vain olen", Meeri nauraa. "Kun on käynyt niin ison myllyn läpi ja litistynyt mankelin alle tosi monta kertaa, niin ymmärtää asioita, mitä moni ei ymmärrä. Sitä kautta osaa arvostaa elämää ja elämän pieniä asioita", hän sanoo. Entä mitä ne pienet asiat hänelle ovat? "Hyvä ruoka, kotona oleminen, muutama tosi tärkeä ystävä", hän huokaa. 

Tulevaisuudessa Meeri toivoo pääsevänsä ulkomaille valokuvaamaan. "Olisi upeaa päästä esimerkiksi Alpeille kuvaamaan. Mutta yhdestä asiasta pidän kiinni. Vaikka valokuvaus on minulle rakas harrastus, en halua missään nimessä, että siitä tulisi minulle ammatti. Toivon kameran aina kulkevan mukanani, mutta en halua tehdä sitä työkseni", hän toteaa tiukasti. Opiskelun jälkeen Meeri haaveilee kaikkein eniten pääsevänsä työelämään. "Minulla on ihan tavallisia unelmia. Jossain kohtaa haluaisin omistusasunnon ja oman auton. Siis ihan arkisia asioita", hän nauraa.  

Sinua saattaisi myös kiinnostaa