Tankotanssin nelinkertainen maailmanmestari Oona Kivelän yksi suurimmista unelmista on juuri toteutunut. Oonan kirjoittama Kukkumuu -kirja on ilmestynyt kirjakauppoihin. Kukkumuu on lasten kirja, joka perustuu yksinkertaiselle ajatukselle; se sisältää seitsemälle päivälle seitsemän erilaista jumppaa. "Kukkumuu on tarinatreenijumppaa. Jumppiin liittyy usein jokin arkinen asia, joka ei normaalisti liity liikuntaan, esimerkiksi kauha", Oona kertoo. 

Nyt jos koskaan -ohjelmassa Oona toimii lukiolaisen Sonja Roon unelma-apurina, joka toivoo pääsevänsä armeijan erityisjoukkoihin. Oona ja Sonja pääsevät kokeilemaan sotilasesterataa, sekä trapetsitemppua Sirkus Finlandian harjoituksissa. Ohjelman jälkeen Sonja on käynyt Oonan tankotanssitunneilla viikoittain. "Sonja oli aivan huikea tyyppi. Hän on erittäin liikunnallinen ja huikkasin hänelle kuvauksissa, että ehdottomasti kannattaa kokeilla tankotanssia!" Oona nauraa. 

”Aikuisilta puuttuu kyky pitää hauskaa liikkuessa” 

Oonalle itselleen liikunta on aina ollut tärkeä osa elämään. Ala-asteikäisenä hän halusi olla voimisteleva laulaja. "Halusin esiintyä lavalla ja olla artisti, joka jumppaa", Oona nauraa. Tavallaan hänen haaveensa toteutuikin. Tankotanssin pariin Oona päätyi, kun huomasi fitness-lehdessä jutun New Yorkin uusimmista liikuntamuodoista. Sittemmin hän voitti maailmanmestaruuden lajissa peräti neljä kertaa. Viimeisestä kisavedosta on kulunut kolme vuotta. "Kisat ovat mulle kyllä unelmien täyttymyksiä, kun kaikki palaset ohjelmassa loksahtavat paikalleen. Rakastan olla lavalla!" Oona huokaa. 

Oona toivoo innoittavansa lapsia ja nuoria liikunnan pariin. "Toivoisin, että jokaiselle löytyisi juuri itselle se oma tyyli liikkua. Ja sekin voi vaihtua yhtäkkiä, tärkeintä on vain pysyä liikkeessä, ei niinkään se missä ja miten liikuntaa harrastaa", Oona sanoo. "Aikuisten liikunnasta puuttuu usein leikkisyys. Meidän aikuisten täytyy kysyä muilta, mitä kropalla voi tehdä. Todellisuudessa jokainen meistä voi itse selvittää miten keho liikkuu", Oona sanoo. Hän harmittelee, että aikuiset eivät osaa pitää hauskaa samalla tavalla liikunnan suhteen, ja että aikuisten tulisi oppia sitä lapsilta. "Aika harva aikuinen leikkii. Jos liikkuessa ei pidä hauskaa, niin ei ihme, ettei se silloin motivoi jos tarve liikkua lähtee ulkoisista asioista." 

Liikaa lajiajattelua, liian vähän leikkisyyttä 

Lasten liikuntakasvatuksesta puhuttaessa Oona vakavoituu. "Lasten liikunnassa on ajoittain menty väärille urille. Puhutaan lajeista ja liikunnasta, ja lasten liikunta onkin yhtäkkiä lasten urheilua. Totta kai myös tavoitteellisia lajeja on oltava, mutta monet haluavat leikkiä. Liika tavoitteellisuus usein kasvattaa lajista lähtevien lasten määrää", Oona pohtii. "Usein ajatellaan, että liikuntaan tarvitaan rahaa, mutta jokaisella meistä on oma keho, ja sitä voi käyttää niin monipuolisesti! Siihen ei rahaa tarvita", hän sanoo.  

Tulevaisuudessa Oona toivoo voivansa jatkaa työtä lasten ja liikunnan parissa. "Suuria unelmia on juuri toteutunut, nyt niistä täytyy vähän toipua. Kirja on vasta pintaraapaisu, Kukkumuun ympärille on suunnitteilla kokonainen konsepti. Toivon, että Kukkumuulla valloitetaan koko Suomi ja saadaan kaikkialla lapset ylös ja heiluttelemaan käsiä ja sitä kauhaa!" Oona nauraa.