Kuubalainen Alfredo Castillo on asunut Suomessa kuusi vuotta. Talviset loskakelit eivät saa häntä kaipaamaan kotimaataan, vaan Alfredo nauraa olevansa suomalaisempi kuin hänen suomalainen vaimonsa. “Rakastan hiljaisuutta ja hienotunteisuutta, jota suomalaiset arvostavat. Kuubassa ihmiset eivät ole kovin hillittyjä, päinvastoin! Lapsena minun piti usein sanoa perheelleni, että voitteko puhua vähän hiljempaa”, Alfredo nauraa.  

Alfredo on harrastanut musiikkia koko ikänsä. Jo viisivuotiaana hän voitti kotimaassaan tanssikilpailun. “Rytmi on minulla veressä. Ollessani 7-vuotias, muistan nähneeni televisiossa Oscar D'Leónin konsertin, josta innostuin imitoimaan häntä. Sitä kautta laulaminen tuli isoksi osaksi elämää”, hän kertoo. Sittemmin Alfredo päätyi paikalliseen popyhtyeeseen taustalaulajaksi, ja unelma laulajan ammatista elää yhä. 

Nyt jos koskaan -ohjelmassa Alfredon unelma täytetään, kun hän pääsee laulamaan itse kirjoittamansa kappaleen radiossa. Lisäksi hän pääsee näyttelemään suosittuun Syke -sairaalasarjaan. “Olen aina halunnut osaksi show-bisnestä. Laulaminen ja musiikki on minulla verissä, ja haluaisin ehdottomasti jatkaa näyttelemistä. Oli todella mielenkiintoista päästä katsomaan sarjan kuvauksia, ja olisi huippua päästä jatkamaan alalla”, Alfredo kertoo. 

Rakkautta ensi-Skypetyksellä 

Alfredo tapasi suomalaisen vaimonsa Irenen Espanjassa, jossa he tutustuivat yhteisen tuttavan kautta. Ennen kuin pari tapasi toisensa ensimmäistä kertaa, he lähettelivät tiuhaan viestejä toisilleen kuukauden ajan. “Se oli elämäni intensiivisin kuukausi”, Alfredo muistelee. “Jännitin ensitapaamista paljon, vaikka olimme nähneet toisemme ja jutelleet Skypen kautta. Se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, vaan rakkautta ensivideopuhelulla!” Alfredo nauraa. Irenellä ja Alfredolla on yhdeksän kuukauden ikäinen pieni poika. “Vanhemmuus on upeaa ja kaunista, ja samalla melko uuvuttavaa! Mutta en vaihtaisi tätä pois mistään hinnasta, perheeni on minulle tärkeintä koko maailmassa”, hän sanoo. 

Suomeen muutto ei ollut itsestään selvä päätös pariskunnalle. Irene olisi halunnut jäädä Espanjaan, mutta jokin Suomessa kiehtoi Alfredoa. Hän kertoo olevansa väsynyt kotimaansa epävarmaan tilanteeseen, ja Suomessa häntä kiinnosti työelämä sekä muut mahdollisuudet. “Olen varmaan ainut kuubalainen, joka ei ole uneksinut Yhdysvaltojen kansalaisuudesta”, hän naurahtaa. “Isäni oli merimies, ja hän kertoi minulle lapsuudessa erilaisista paikoista, kuten Norjasta, Japanista ja Kanadasta. Hyvin varhain minulla heräsi kiinnostus nähdä eri maita”, Alfredo kertoo. “Sitä voi olla suomalaisen vaikea uskoa, mutta minä pidän pimeästä ja kylmästä. Silmäni ovat herkät, joten pitkät pimeät vuodenajat sopivat minulle. Toisaalta rakastan Suomen kevyttä kesää, se tuntuu virkistävältä”, hän kertoo. 

Vaikka Alfredo sanookin sydämeltään olevansa enemmän suomalainen, on pohjalaisessa kulttuurissa asioita, jotka tuntuvat kummilta. “Minua ihmetyttää, että täällä ihmisille ei voi puhua kadulla tuosta noin vaan”, Alfredo sanoo. “Tai jos teetkin niin, niin sinua katsotaan kuin spitaalista”, hän toteaa. Monilla on jo omat ystäväpiirit ja uusien ystävyyssuhteiden solmiminen on ollut välillä vaikeaa. “Kun vaimoni käy ystäviensä kanssa ulkona, niin en voi kieltää, ettenkö kaipaisi sitä itsellenikin. Täällä täytyy olla kavereita, jos haluaa tehdä jotain, ventovierasta ei voi mennä kysymään kaljalle”, hän sanoo. 

Tulevaisuudessa Alfredo haaveilee, että pääsisi jatkamaan näyttelijän töitä sekä työskentelemään muusikkona. “Olen joutunut luomaan itseni uudestaan jo monta kertaa, milloin olen työskennellyt rakennusmiehenä, milloin tarjoilijana tai viihdyttäjänä. Unelmoin siitä, että saisin toteuttaa itseäni musiikin keinon”, hän hymyilee.