Finanssialalla työskentelevä 36-vuotias Erika Korhonen odottelee jo kevään tuloa. Kittilästä kotoisin olevalla naisella on ensimmäinen vuosi viljelyspalstaelämää takana. – Unelma palstasta kyti monia vuosia. Pohdin jo entisen kumppanini kanssa, että hommaisimme viljelyspalstan, mutta jotenkin tuntui aina, ettei aika ollut oikea, Erika kertoo. 

Helsinkiin muutettuaan Erika ilmoittautui paikallisen viljelysyhdistyksen palstajonoon ja sai vuosi sitten soiton, että hänelle olisi vapautumassa oma palsta. – Ensimmäinen reaktioni oli, että vasta-alkajalle palsta on liian iso urakka yksin hoidettavaksi. Ehdin jo kieltäytyä palstan vastaanottamisesta, mutta yhdistys soitti vahingossa minulle uudestaan. Otin äkkiä yhteyttä ystävääni Eevaan, tulisiko hän mukaan palstahommiin ja todettiin, että pannaan palsta yhdessä pystyyn! Erika nauraa.

Asiantuntijatyötä tekevälle viljelyspalstapuuhat ovat mukavaa vastapainoa, kun palstalla puuhaillessa näkee oman käden tuotoksen. – Olen koulutukseltani kosmetologi, joten minua on aina kiehtonut se, että pääsee käsillä konkreettisesti työskentelemään.  

Pallon sisältä paljastuu tulishow 

Nyt jos koskaan -ohjelmassa Erika saa unelma-apurikseen Mikko Silvennoisen, jonka johdolla he lähtevät etsimään uutta tyyliä Erikalle.

– Mutta kävikin niin, että oma tyylini olikin löytynyt jo! Erika nauraa. – Tiesin Mikon tietysti julkisuudesta. Ja vaikka en häntä ennalta tuntenut, tuntui siltä kun olisi tunnettu aina! En olisi voinut parempaa mentoria saada, Erika hehkuttaa. 

Unelmien toteuttaminen ei kuitenkaan jää siihen, vaan Erika yllätetään tulishow’lla, johon hänen tulee myös osallistua. – Alussa minulla oli kiiltokuvamainen ajatus siitä, että pääsen seuraamaan upeaa tulishow’ta. Yhtäkkiä tajusin, että itse joudunkin esiintymään! Erika parahtaa.

Esiintyminen ei ole ollut hänen intohimonsa, eikä hän koe sitä luontevaksi. – Ajatus siitä, että minun täytyy esiintyä taitavien ihmisten kanssa, kuumotti kyllä. Kun tulet laitettiin tikkuihin ja huomasin että niistä nousee valtava lämpö, niin siinä se konkretisoitui, että minun täytyy näillä tulisilla kepeillä huitoa ja näyttää että osaan mukamas jotakin, Erika nauraa. 

”Mistä tiedät, jos et koskaan kokeile?” 

Jälkikäteen Erika pohtii, että epämukavuusalueelle astuminen oli todella arvokasta, ja hän taputtaa itseään olalle, että uskalsi osallistua esitykseen. – Minua ärsyttää tietyllä tavalla ihmiset, jotka eivät uskalla poistua siitä lokerosta, jonka ovat itselleen asettuneet ja miettivät vain mitä muut ajattelevat, hän pohtii.

Erika on halunnut näyttää pojalleen, että uskaltaminen ja rohkeus kannattaa. Hän muistelee kertaa, jolloin hänen poikansa Alexanderin salibandyseura pyysi vanhempia peleihin toimitsijoiksi. – Ei minulla ollut mitään tietoa siitä työstä, mutta ilmoittauduin sinne. Pelipaikalla heitettiin laput eteen ja siinä sitten alkoi aika pian hikoiluttamaan, kun pohdin, miten paljon huomioitavaa on ja mitä jos mokaan, Erika kertoo. – Ja kyllä minä kämmäsinkin! Mutta menin uudestaan ja menen tulevaisuudessakin. Mietin, että jos joku muu tämän osaa tehdä niin osaan minäkin! Halusin Allulle näyttää esimerkkiä, että vaikka äiti ei osaa niin sinne se vaan meni.  

Erika pohtii, että ihminen oppii itsestään paljon uutta pakottamalla itsensä uusiin tilanteisiin.  

– Mistä sinä tiedät, jos et kokeile! Erika puuskahtaa. Hän haluaa lapselleen näyttää, että virheiden tekeminen on sallittua. – Mitä sitten, jos mokaa, eniten opitaan mokista. Itselleen siinä tekee turhia mörköjä siitä, mitä kaikki ajattelee.  

Tulevaisuuden unelmien osalta Erika on avoin. Hän ajattelee, että unelmat muuttuvat vuosien varrella ja muuttavat muotoaan. – Ajattelen sen niin, että unelmat muuttuvat meidän muuttuessa. Viisi vuotta sitten haaveilin ihan eri asioista ja ensi vuonna taas jostain ihan muusta, hän nauraa.