Virheitä saa tehdä!

Jussi-voittaja Anu Sinisalo pudistaa päätään kysyttäessä löytyykö häneltä lompakosta bucket-lista unelmista, joita toteuttaa ennen kuolemaa.

– Olen saanut elämässäni tehdä kaikenlaisia mahtavia asioita ammatillisesti. Olen toki myös haastanut itseäni ja hypännyt muun muassa benjihypyn, mutta varsinaista unelmalistaa en ole koskaan rakentanut, Anu kertoo. Hän pohtii, että listan rakentaminen voi olla hyvä muistuttaja itselle siihen, mistä unelmoi ja mitä kohti menee.

– Mutta mulle unelmat ovat kaikkea muuta kuin suorittamista. Pidän mahdollisimman vapaana sen kaistan. 

Nyt jos koskaan -ohjelmassa Anu toimii Karoliinan unelma-apurina. Maalaamista ja kirjoittamista harrastava Karoliina on ollut epävarma itsestään, eikä ole näyttänyt omia tuotoksiaan muille.  

– Karoliinan epävarmuus on hyvin yleistä meillä Suomessa, Anu sanoo. – Epäonnistumisen pelko on valtavan suuri yhteiskunnassamme, se on jopa osa kulttuuriperimäämme. Meillä on paljon tehtävää häpeän ja pelon voittamisessa, hän toteaa.

Anu korostaa, että vaatimattomuuden ihannoimisen sijaan meidän tulisi ravistella epäonnistumisen käsitettä. – Meidän tulisi suhtautua suopeammin ja avoimemmin epäonnistumiseen. Virheitä ja epäonnistumisia saa tehdä! hän huudahtaa. 

Toksinen vaatimattomuus suomalaisten äidinmaidossa 

Anu jää pohtimaan, mistä suomalainen vaatimattomuus oikein kumpuaa.

– Meille on äidinmaidossa tullut tietynlainen alisteisuus, haluamme olla nöyriä ja kilttejä. Sitä voisi kutsua jopa toksiseksi vaatimattomuudeksi, Anu pohtii. – Nuoremmat sukupolvet ovat selkeästi parempia tässä, he arvostavat itseään enemmän. Onkin erittäin tärkeää, että lasten ja nuorten kasvatuksessa panostamme esimerkiksi taidekasvatukseen. Taiteen merkitys yhteiskunnallemme on valtavan suuri, se peilaa yhteiskuntaamme ja sieltä löydämme itsemme, Anu kertoo. 

Anu korostaa, että suomalaiset ovat kansankuntana vielä nuori ja olemme vasta rakentamassa omaa kulttuuri-identiteettiämme. – Viime vuosina taiteen ja kulttuurin arvostus yhteiskunnassamme on selkeästi laskenut. Saamme jatkuvasti lukea, kuinka taidealojen resursseja ja budjetteja supistetaan. Jos emme nyt panosta oman kulttuuri-identiteettimme rakentamiseen, niin ei meillä tule sitä koskaan olemaan. Taiteeseen ja kulttuuriin sijoittaminen on pääomaa yhteiskunnallemme, jonka arvoa ei rahassa mitata. Siitä ei missään nimessä pitäisi karsia, hän korostaa. 

Haaveilun ja unelmoinnin pitäisi kuulua kaikkien arkeen

Myös Nyt jos koskaan -ohjelmassa nähtävällä Karoliinalla on palava halu päästä ilmaisemaan itseään taiteen keinoin. Anu on juuri oikea henkilö rohkaisemaan Karoliinaa oman äänen esiintuomiseen. Mikä on taiteen merkitys Anulle itselleen?

– En tiedä mitä olisin ilman sitä! Anu huudahtaa. – Koko identiteettini kietoutuu sen ympärille. Miten ruokkisin sieluani ilman taidetta, miten oppisin menneistä sivilisaatioista ilman sitä? Musiikki, esittävä taide ja kuvataide heijastavat aikaamme ja yhteiskuntamme tilaa. Se on peili, johon meidän tulisi katsoa. Ilman taidetta ja kulttuuria meillä ei olisi TV:tä, ei radiota, ei suoratoistopalveluja, kirjoja, ei mitään.  

Anu pohtii, että Nyt jos koskaan -ohjelma on juuri sitä, mitä kaipaamme tähän pandemia-aikaan.

– Oli ihana päästä tekemään hyvää muille ja auttaa Karoliinaa saamaan itsevarmuutta. Itse unelmoin joka päivä. Jos unelmointi arjessa loppuu, se on hälytysmerkki, että minun täytyy tehdä jotain. Haaveilun ja unelmoinnin pitäisikin kuulua kaikkien arkeen, Anu sanoo.

Entä millaisia unelmia Anulla itsellään on tulevaisuuden varalta?

– Sitä en paljasta! Omat unelmani pidän visusti oman palloni sisällä, hän nauraa.